Roikkuuko kirves pääsi päällä – onko tavoitteesi kirkas?

Vääränlainen paine ja stressi ovat meille pahasta. Makke ja Niko Leppäsen kirja ”Itseluottamus – kestomenestys mielessä” sisältää erittäin teräviä havaintoja ihmisen ajattelusta (suosittelen 5/5). Stressin osalta he ovat vapaasti mukaillen sitä mieltä, että stressin tunne on seurausta stressaavasta ajattelusta, ei ulkoisista stressitekijöistä. Ei siis ole olemassa ”stressaavaa toimistotyötä” – vain ihmisiä, jotka tekevät toimistotyötä stressaavasta ajattelusta käsin. Väitän, että tavoitteiden epäselvyys on merkittävä stressaavan ajattelun aiheuttaja.

Mitä on tehtävissä? Kannattaa lähteä liikkeelle siitä, miten tavoitteet on asetettu. Ihmisille asetetaan tavalla tai toisella tavoitteita, joiden toteutumista sitten arvioidaan, ja toimintaa johdetaan noita tavoitteita kohti. Ikävä kyllä, aika usein olen törmännyt huonosti asetettuihin tavoitteisiin, ja nyt korona on sotkenut tälle vuodelle asetetut tavoitteet suurimmalla osalla meistä. Korona tietysti kuormittaa meitä muutenkin, joten nyt jos koskaan olisi tärkeätä, että oma suhde tavoitteisiin pysyy terveenä.

Jos tavoite on epäselvä, epärealistinen tai jos ei ole mietitty, mitä siihen pääseminen edellyttää jokapäiväisenä tekemisenä, on vaara, että tavoitteesta tulee tumma pilvi, joka leijuu koko ajan uhkaavasti metrin päässä. Samaan aikaan pelkää, että jollekin paljastuu, ettei pysty saavuttamaan tavoitteita. Näin ei välttämättä ajattele aktiivisesti, mutta jossain mielen takamailla prosessori käy vähän ylikierroksilla koko ajan.

Jos haluaa testata, ovatko omat tavoitteet fiksusti asetettu, se onnistuu helposti SMART-menetelmällä. SMART tulee sanoista specific, measurable, achievable, relevant, timely. Hyvin asetetut tavoitteet ovat siis

-        tarkasti määriteltyjä

-        mitattavissa (mieluusti numeroilla)

-        saavutettavissa olevia

-        oleellisia (esim. yrityksen strategian näkökulmasta)

-        aikaan sidottuja.

Terve suhde tavoitteisiin lähtee mielestäni siitä, että pystyy kertomaan, miten toimimalla niihin on realistista päästä. Esimerkiksi vuositavoitteen pilkkominen lyhyempiin aikayksiköihin voi auttaa paljonkin. Jos tavoitteena on myydä miljoona euroa vuodessa, se tarkoittaa keskimäärin 20 000 euron myyntiä joka viikko. Seuraava kysymys onkin, mitä 20 000 euron myynnin saaminen edellyttää konkreettisena tekemisenä. Montako tarjousta pitää tehdä tai kuinka monta asiakasta pitää kontaktoida, jotta pääsee tekemään tarvittavan määrän tarjouksia?

Tavoitteiden pilkkomisella saadaan selville, mitä jokaisen viikon aikana lähtökohtaisesti pitää tapahtua, jotta on mahdollisuus päästä tavoitteeseen. Seuraavaksi voikin kysyä itseltään, millaisen viikkorytmin rakentaa, jotta tekee varmasti tarvittavan määrän oikeita asioita. Viikkotasolle paloiteltu tekemistä kuvaava tavoite tuntuu todennäköisesti helpommin saavutettavalta kuin miljoona euroa myyntiä vuodessa. Ainakin minusta.

Jokainen voi auttaa itseään analysoimalla tavoitteitaan SMARTisti ja miettimällä, mitä tavoitteeseen pääseminen tarkoittaa arjen tekemisen kannalta. Toinen erittäin mielenkiintoinen näkökulma on oma suhde tavoitteisiin – taidankin jatkaa ensi viikolla siitä aiheesta.