Vallankaappaus kalenterissa – voiko sellaisen tehdä?

Kun luin Aki Hintsasta kertovan kirjan "Voittamisen anatomia", olin hyvin vaikuttunut, niin kuin aika moni muukin on ollut. Erityisen puhuttelevia olivat Hintsan kolme ydinkysymystä: Kuka olet? Mitä haluat? Kontrolloitko omaa elämääsi? Sain sen käsityksen, että hän kysyi nämä kysymykset useimmilta asiakkailtaan ja yhteistyön nuotit saatiin vastauksista.

Kysymys oman elämän kontrolloinnista on tullut arjessa usein esiin, kun olen tehnyt töitä johtajana tai coachina. Siihen päästään keskustelussa usein aika nopeasti, kun on ensin käyty läpi tavoitteita ja sitten mietitty, mikä estää tavoitteisiin pääsemisen. Varsin usein vastauksissa kuuluvat aika ja sen läheinen veli priorisointi.

Suoritan parhaillaan ylimmän johdon coaching-sertifikaattia (executive coaching), ja eräässä tapaamisessamme meillä oli vieraana huomattavan kokoista organisaatiota johtava henkilö. Hän mainitsi yhdeksi periaatteekseen sunnuntai-illan rutiinin, jossa hän katsoo seuraavaa viikkoa ja päättää, mistä palavereista jättäytyy pois. Tavoitteena on hankkiutua eroon joka toisesta palaverista, koska hän tietää, että muuten hän ei saa töitään tehtyä. Olin vaikuttunut.

Olen miettinyt, haastammeko omaa kalenteriamme riittävästi vai soljuvatko viikot ohi enemmänkin ajopuuteoriaa noudattaen. Kuinka usein pysähdymme katsomaan kalenteriamme vaikkapa kuukauden tai edes kaksi viikkoa eteenpäin ja kysymme esimerkiksi tällaisia kysymyksiä:

-        Ovatko kalenterimerkinnät linjassa tärkeimpien tavoitteiden kanssa?

-        Mitkä ovat tavoitteideni kannalta tärkeimpiä tai jopa välttämättömiä tekemisiä, ja onko niitä riittävästi kalenterissa?

-        Onko kalenterissa varattu aikaa omalle työlle, vai näyttääkö siltä, että kirjalliset työt tehdään iltaisin?

-        Mitkä merkinnät ovat turhia, mitä kalenterista puuttuu?

-        Mahdollistaako ajankäyttöni tasapainoisen elämän – sellaisen, jossa on aikaa myös palautumiselle?

Miten on – kontroilloitko sinä omaa elämääsi?